Ty Segallin

Fudge -voileipä, joka on monenlaisia hauskoja retkiä enimmäkseen tuntemattomiin kansiin Indie Psych Rockin tuotteliain ja lahjakkain mies. Ja hänen otteensa ovat… aivan erilaisia. Ja hänen kattamista koskevat kappaleet ovat… poikkeuksellisen erilaisia. Jos olet kuullut jokaisesta albumin kappaleesta, sinun pitäisi olla 1970 -luvun musiikin historioitsija.

Hän aloittaa kammottavalla alhaisella ratsastajalla, joka on tuskin tunnistettavissa alkuperäisestä, ja käynnistyy sitten todennäköisesti levyn suoraviivaisimmaksi ja ”normaaliksi” kansiin: Spencer Davisin “I’m A Man”.

Sitten se on John Lennonin ”eristyksessä” hänen muovisesta Ono -yhtyealbumistaan. Ja sitten henkilökohtainen suosikki – funkadelic!

Laulu kappaleeseen, hän pitää sinut arvaamassa. Todella hauska albumi!